BASILIKA

Basilika

Basilika on yksivuotinen ja se kasvaa luonnonvaraisesti Lähi- Idässä, Iranissa, Etelä- Aasiassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Intiassa ja sitä viljellään varsinkin Välimeren alueella, Ranskassa, Indonesiassa, Unkarissa ja Kaliforniassa. 

Eniten kasvatetaan maustebasilikaa, jota arvellaan olevan viljelyssä noin 60 lajiketta. Yleisiä lajeja ovat kaneli-, sitruuna-, tinjami- ja anisbasilika.

Basilika tunnettiin jo faraoiden Egyptissä, jossa sitä käytettiin balsamointiin. Roomalaiset ovat käyttäneet basilikaa potenssin parantamiseen. Sitä on käytetty taistelussa ruttoa vastaan, nuuskattu päänsärkyyn ja vilustumisoireisiin ja sen tuoksulla uskottiin olevan melankoliaa parantavia vaikutuksia.

Intiasta basilika tuotiin Eurooppaan 1500- luvulla ja se 

otettiin heti ruokakäyttöön.

Basilikan lehdet vaativat hellää käsittelyä, sillä lehdet tummuvat helposti. Lehtiä voi kerätä milloin vain ja niitä voi kuivata ja pakastaa. Pakastaminen säilyttää aromit paremmin, mutta maun säilyttämiseksi lehdet on hyvä peittää öljyllä ennen pakastamista.

Latvominen tuuheuttaa kasvia ja lehdet menettävät makunsa ellei kukkia poisteta.

Basilikaa käytetään tuoreena, kuivattuna, sekä vesihöyrytislauksella eristettynä basilikaöljynä. Kasvia ei yleensä käytetä lääkintään kuvattuna sen aromien häviämisen vuoksi. 

Basilikassa on paljon eri karotenoideja, erittäin paljon K- vitamiinia, folaattia, runsaasti fenoleja varsinkin kuivattuna sillä on korkea antioksidanttisuusarvo.

Basilika on hyvä ruoansulatuselimistön kuntouttaja. Sen lehtiä tai kukkia voi käyttää ruoansulatusvaivoihin joko sellaisenaan tai teenä ruokailun jälkeen. Mahataudissa kannattaa kokeilla pureskella basilikan tuoreita lehtiä.

Basilika laukaisee kouristuksia, edistää ruoansulatusta, parantaa ruokahalua, lievittää ilmavaivoja ja pahoinvointia. Lisäksi se helpottaa täyteyden tunnetta, ummetusta ja kramppeja ja sen lehdet ja siemenet torjuvat mahahaavaa.

Basilika alentaa myös kolesterolia ja se stimuloi lisämunuaiskuorta antaen lisää energiaa. Se on myös hyvä hermojen vahvistaja, sillä se rauhoittaa ja piristää. Sitä voi kokeilla myös migreenin, hermostollisen päänsäryn, levottomuuden, jännitys- ja pelkotilojen ja masennuksen helpottamiseen.

Basilika on antibakteerinen, antifungaalinen ja antiviraalinen, joiden vuoksi se irroittaa limaa, alentaa kuumetta ja estää tulehduksia. Sillä voi helpottaa vilustumista, yskää, keuhkoputken- ja poskiontelotulehduksia, korvakipua, reumatismia, kihtiä, lihassärkyä ja estää kaihia.

Sen avulla voi lisätä kuukautisvuotoa, karkottaa loisia, parantaa haavoja ja hyönteistenpistoistoista aiheuttamaa kutinaa. 

Aromaterapeutit suosittelevat käyttämään basilikaöljyä lievittämään mielen väsymystä ja selvittämään päätä ja sitä käytetään myös hiustenhoitoon ja akneen, sekä lievittämään myös lihasjännitystä ja reumaattisia vaivoja.

Mausteena basilikaa käytetään varsinkin ranskalaisessa, italialaisessa, kaukaasialaisessa, kreikkalaisessa ja thaikeittiössä. Sitä lisätään ruokiin vasta ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa, sillä muutoin sen aromi häviää ja kitkeröityy.

Tuoreita lehtiä voi käyttää salaateissa, se tuo hyvää makua pestoon ja muihin kastikkeisiin, pastaan, lasagneen, pitsoihin, munakkaaseen, peruna-, munakoiso-, kurkku-, herne-, papu- ja pinaattiruokiin. Se käy hyvin myös hapankaalin, sienten ja riisin mausteeksi.

Sitä voi silputa raejuustoon, tuorejuustoihin, voihin, munavoihin ja silputa koristeeksi leivän päälle.

Basilika sopii hyvin korianterin, sipuleiden, valkosipulin, oreganon, persiljan, pippurin, paprikan, salvian ja tinjamin kanssa.

Siitä voi uuttaa itse oliiviöljyyn, viinietikkaan ja käyttää salaatinkastikkeena. 

Aasiassa kasvatetuissa basilikoissa on aromi paljon vahvempi kuin kotimaisissa ja thaikeittiössä käytetään hyvin yleisesti maustebasilikan ja tulsin risteymää. Vietnamilaisessa, kiinalaisessa, sekä thaikeittiössä basilikaa käytetään paljon etenkin keitoissa ja Indonesiassa sitruunabasilikaa tarjoillaan raakana, yhdessä raa'an kaalin, kurkun ja vihreiden papujen kanssa. Aasiassa siemenistä valmistetaan falooda- juomaa. 

Kosmetiikkateollisuudessa basilikaöljyä käytetään hammastahnoihin, ihonhoitotuotteisiin, shampoisiin, saippuoihin, sekä hajuvesiin.

BASILIKAA JA SIITÄ VALMISTETTUJA TUOTTEITA VOIT TILATA SUORAAN RUOHONJUURESTA TAI HYVINVOINNIN.FI SIVUSTOILTA.

KÄYTTÖ

Basilikatee

2 rkl murskattuja basilikan lehtiä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Kaada kiehutettu vesi murskattujen lehtien päälle ja anna hautua 5 minuuttia.

Makeuta halutessasi hunajalla. 

Nauti pienin kulauksin. 

Basilikan makuinen viinietikka

1/2 l valkoviinietikkaa

8- 10 basilikanlehteä

2 valkosipulinkynttä

appelsiininkuoren suikaleita

Kaada valkoviinietikka lasipurkkiin ja lisää siihen basilikanlehdet, valkosipulinkynnet ja appelsiininkuoret.

Laita purkki pimeään ja viileään paikkaan kahdeksi viikoksi, jotta maku ennättää kehittyä.

Ennen käyttöä siivilöi viinietikka, pullota tai laita se puhtaaseen lasipurkkiin.

Käytä salaatinkastikkeissa, marinadeissa tai pirskottele sitä kasvisten, kanan tai kalan päälle.

Basilikalla maustettu oliiviöljy

5 dl tiukkaan pakattuja basilikanlehtiä

2,5 dl oliiviöljyä

vettä

Kiehauta vesi suuressa kattilassa ja upota siihen basilikanlehdet 5 sekunnin ajaksi.

Valuta lehdet lävikössä ja kaada ne jäävesikulhoon, jonka jälkeen valuta ne uudelleen lävikössä ja purista lehdistä kaikki ylimääräinen vesi pois. 

Soseuta lehdet tehosekoittimessa oliiviöljyn kanssa.

Siivilöi öljy ensin tiheän siivilän läpi, jonka jälkeen vielä nelinkertaisen juustokankaan läpi.

Kaada öljy steriloituun lasipulloon, sulje se tiiviisti ja säilytä se jääkaapissa.

Käytä salaatinkastikkeen tai pirskottele sitä kanan tai paahdetun munakoison päälle.

Basilikavoi

Pehmennä voipaketti huoneenlämpöiseksi ja lisää siihen tuoretta silputtua basilikaa, suolaa ja vastarouhittua mustapippuria. 

Laita massa tuorekelmun päälle ja rullaa se kelmun sisään tangoksi. Sulje tiiviisti kummastakin päästä ja jäähdytä jääkaapissa.

Käytä jähmettyneestä maustevoitangosta leikattavia voinappeja esimerkiksi uuniperunoiden, rapean leivän, paistetun kalan tai höyrytettyjen vihannesten kanssa.

Basilikapesto

2 ruukkua basilikaa

50 g pinjansiemeniä

2 valkosipulinkynttä

1 dl raastettua parmesaania

1,5 dl oliiviöljyä

vastajauhettua mustapippuria

suolaa

Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.

Laita paahdetut pinjansiemenet, basilikanlehdet ja valkosipulinkynnet tehosekoittimeen ja lisää parmesaaniraaste ja öljy vähitellen koneen käydessä.

Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pesto säilyy jääkaapissa viikon.

• 
  
  

VAROITUKSIA:

Basilikaa ei tulisi käyttää suuria määriä raskauden aikana ja imetettäessä, eikä sitä tule antaa pikkulapsille suurina määrinä.

Basilikassa on sekä syöpää estäviä, että sitä synnyttäviä aineita.

Basilika voi ärsyttää ihoa.

TILLI

Tilli

Tilli on Suomessa tavallisimpia maustekasveja ja siitä on olemassa monia lajikkeita, kuten muun muassa kruunu- ja lehtitilli. 

Tilli on luultavasti alkuperäinen Lounais- Aasiassa, sekä Intiassa, joista se on levinnyt Pohjois- Amerikkaan ja Eurooppaan.

Tilliä viljellään myös Pohjois- Afrikassa, Karibialla, Etelä- Amerikassa ja Kiinassa. Keski- Euroopan maissa siitä tuotetaan tillinsiemenöljyä ja Yhdysvalloissa tillinversoöljyä. 

Tilli houkuttelee luokseen hyönteisiä ja perhosia, eikä sitä tulisi kasvattaa lähellä fenkolia, väinönputkea tai kuminaa, sillä ne risteytyvät keskenään.

Tilliä kerätään nuorina versoina, kukinnot kerätään mieluiten pilvisellä tai kostealla säällä hedelmien kypsyttyä, jotta siemenet eivät karisisi. Tuoreet tillinoksat säilyvät muutamia päiviä muovipussissa jääkaapissa. 

Lehdet ja varret voi kuivata, mutta kuivaaminen hävittää osan tillin aromista. Tilliä voi myös pakastaa.

Tillistä käytetään siemenistä ja versoista saatavaa haihtuvaa öljyä, murskattuja tai kokonaisia siemeniä, kuivattuja ja tuoreita lehtiä, sekä verson yläosaa. 

Tillin hedelmiä pureskellaan suussa tai niistä voi valmistaa teetä tai tinktuuraa. 

Kuivatulla tillillä on vain vähän lääkevaikutusta.

Tilli on ruoansulatuskanavan kouristuksia laukaisevaa, ilmavaivoja ja täyteyden tunnetta poistavaa, ruoansulatuselimistöä rauhoittavaa, sekä syljen mahanesteiden ja sapen eritystä lisäävää, ripulia estävää, sekä lisäksi se on laksatiivinen. 

Tillin versoja käytetään ruoansulatuskanavan häiriöiden hoitoon ja niiden ennaltaehkäisyyn, spasmeihin, sekä unihäiriöihin.

Hedelmiä käytetään ruoansulatus- ja ilmavaivoihin, paksusuolen kiputiloihin, mahakatarriin, tyrään, lasten hikkaan, koliikkiin ja pahanhajuiseen hengitykseen. 

Tilli on virtsaneritystä lisäävä, se alentaa verensokeria, stimuloi hengitystä, estää yskää, puhdistaa, bakteereita, sieniä ja hyönteisiä tappava, lisää maidoneritystä, alentaa verenpainetta, laajentaa verisuonia, hidastaa sydämensykettä ja lisäksi se virkistää ja rauhoittaa.

Tillin muita käyttöaloja ovat ummetus, peräpukamat, sukupuolinen kyvyttömyys, myoomat, haavat, paiseet, synnytyksen helpottaminen, sekä kuukautiskierron säännöllistäminen. 

Tillin siemenkeitteestä tehdään käsikylpyjä kynsien vahvistamiseksi ja silmävettä silmätulehduksen hoitoon.

Tillivettä annetaan pikkulapsille koliikkiin sekä hampaiden puhkeamisesta aiheutuviin kipuihin.

Tilli sisältää A-, C-, E-, K- vitamiineja, lisäksi se sisältää mm. kaliumia, kalsiumia, fosforia, magnesiumia, natriumia, rautaa, sinkkiä, kuparia ja seleeniä.

Tillin sisältämä karvoni ja jotkut muut haihtuvan öljyn ainesosat auttavat poistamaan elimistöstä myrkkyjä ja mahdollisesti  myös syöpää entsyymin tuotantoa.

Yleisimmin tilliä käytetään mausteena ja se onkin persiljan ohella suosituimpia mausteyrttejämme. Pohjois- Suomessa tillin lehtiin ehtii muodostua huomattavan paljon aromiaineita ja makueron onkin hyvin suuri esimerkiksi Utsjoen ja eteläisimmän Suomen välillä. 

Tuore tilli lisätään ruokaan vasta lopuksi, mutta sen sijaan kuivattuja varsia voi lisätä kokonaisina keittoihin ja pataruokiin jo kypsennysvaiheessa ja ne poistetaan ruoasta ennen tarjoilemista.

Suomessa tilliä käytetään varsinkin uusien perunoiden ja kalan mausteena ja kruunutillin kukintoja rapujen keitinvedessä ja kurkkuja säilöttäessä. 

Tilli sopii hyvin kala- ja äyriäisruokiin, sekä kasvisruokiin, keittoihin ja perunasalaattiin. Se antaa hyvää makua myös kylmiin kastikkeisiin, dippeihin, tuorejuustoon ja yrttivoihin.

Hedelmät ja siemenet sopivat hyvin pikkelsseihin ja hapankaaliin ja niitä voi lisätä myös vihannesmehuihin, kuten esimerkiksi tomaattimehuun. Siemeniä voi käyttää kuminan tavoin mausteena leivissä ja niitä voi myös idättää salaatteihin. 

Lehtiä ja siemeniä voi myös uuttaa viinietikkaan.

 

TILLIÄ VOIT TILATA SUORAAN RUOHONJUURESTA. 

KÄYTTÖ:

Tillitee 

4- 5 tl tuoretta tilliä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Haudutetaan kannen alla, jotta eteeriset öljyt eivät haihtuisi tarpeettomasti.

Anna teen hautua noin 5 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi tee.

Nauti teetä pienin kulauksin kolme kertaa päivässä. Pidä kulausten välissä reilu tauko, jotta tehoaineet ehtivät vaikuttaa. 

Tilliteen voi makeuttaa halutessaan hunajalla tai siihen voi laittaa myös tilkan maitoa.

Jäähdytetyllä tilliteellä voi hoitaa myös haavoja, paiseita ja peräpukamia.

Alkoholiuute tillistä


100 g tuoretta tilliä
2 dl alkoholia ( 80%)

Nimilappuun: "tilli", 1:2 80%, päivämäärä"

Laita tilli puhtaaseen ja tiiviskantiseen lasipurkkiin, peitä alkoholilla ja sulje korkki. Anna olla 2- 4 viikkoa.

Siivilöi, pullota ja lisää nimilappu.

Ota tarvittaessa esim. ummetuksen, ilmavaivojen ja kuukautiskierron säännöllistämiseen, 2 tippaa päivässä, 5 päivän ajan.

Tilli- kermaviilikastike

2 dl kermaviiliä

2 rkl sinappia

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus sokeria

ripaus rouhittua mustapippuria

1/2 dl hienonnettua tilliä

Sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi.

VAROITUKSET:

Tilliä ei pidä käyttää, jos sairastaa munuaistulehdusta. 

Tuoreiden kasvien käsittely voi aiheuttaa valoallergiaa herkille.

Tillin sisältämä myristisiini voi suurina annoksina olla psykoaktiivinen.

LIPSTIKKA ELI LIPERI

Lipstikka on ollut Suomen suosituimpia lääkekasveja. Se on monivuotinen putkikasvi, jota esiintyy pihoilla, puutarhoissa ja viljelyjäänteenä Etelä- ja Keski- Suomessa. 

Roomalaiset kasvattivat lipstikkaa ja se levisi heidän mukanaan myös muualle Eurooppaan. 

Benediktiinimunkit toivat liperin Pohjolaan noin tuhat vuotta sitten. Lipstikkaa viljeltiin luostareissa lääkkeeksi, sekä karkottamaan tuholaisia. Pohjolassa sitä istutettiin asumusten ympärille pitämään poissa rotat käärmeet ja luteet. 

Lipstikan juurista, tuoreista tai kuivatuista lehdistä ja varsista, sekä myös siemenistä voi tehdä teetä ja tinktuuraa. 

Lehtisatoa voi kerätä koko kesän ajan, kunhan jättää lehtiä tuottamaan uutta satoa. Kuivaamista varten pääsato kerätään heinäkuussa, jolloin toisen sadon saa kerättyä syyskuussa. Satoa kannattaa käyttää ahkerasti, sillä lipstikka on melko kiitollinen kasvi ja se lähtee hyvin helposti rehottamaan.

Myös juuria, varsia ja siemeniä voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. 

Lipstikka sisältää monia terveydelle hyödyllisiä aineita, kuten C- ja A- vitamiinia, flavonoideja, eteerisiä öljyjä, kumariineja, tanniineja, kalsiumia ja magnesiumia.

Lipstikka lisää syljen, mahanesteiden, sapen eritystä, sekä suolen liikettä ja lisäksi se laukaisee sileän lihaksiston kouristuksia. 

Lipstikka on lämmittävä, vahvistava, puhdistava, diureettinen, hikoiluttava, ruokahalua ja ruoansulatusta vahvistava. Se parantaa vatsan kuntoa, poistaa ilmavaivoja ja laihduttaa.

Sitä käytetään lasten koliikkiin, ruoansulatusvaivoihin, suolistotulehduksiin, ruokahaluttomuuteen, täyteyden tunteeseen ja ilmavaivoihin. Lipstikka irrottaa limaa, hiostaa ja alentaa kuumetta ja sitä käytetäänkin limaa irrottavana hengitystiekatarrin, keuhkoputkentulehduksen, yskän, vilustumisen ja kuumeen hoitoon. 

Lipstikalla on antimikrobisia ja antiseptisiä vaikutuksia ja sen kaikki osat sopivat käytettäväksi huuhteluterapiana virtsatietulehduksissa ja ehkäisemään munuaissoran muodostumista. 

Lipstikka on estrogeenistä, afrodisiakkista, kuukautisia edistävää ja kohdun supistuksia estävää. Sitä voi käyttää kuukautiskipuihin, hitaaseen synnytykseen ja lisäämään maidon tuotantoa.

Lipstikka on rauhoittavaa ja stimuloivaa, joten siitä voi olla apua migreeniin ja unettomuuteen.

Ulkoisesti käytettynä se käy lieviin ihotulehduksiin ja paiseisiin, sekä lisäksi myös kurlaus- ja suuvetenä suun haavaumien, aftojen ja nielurisatulehdusten hoitoon.

Juuren pureskelemisella uskotaan olevan keskittymiskykyä parantava vaikutus.

Aromaterapiassa lipstikkaa käytetään kihdin ja turvotuksen, huonon verenkierron, reumatismin, rakkotulehduksen, anemian, ilmavaivojen ja ruoansulatusongelmien lievittämiseen, sekä kuukautisten puuttumiseen ja kuukautiskipuihin. 

Ruoanlaitossa lipstikka kestää kypsennyksen hyvin ilman, että se menettäisi arominsa. Maultaan lipstikka on voimakas.

Kasvin kaikki osat kelpaavat hyvin maustamiseen, mutta voimakkaimpia ovat juuret ja hedelmät. 

Nuoria lehtiä ja varsia voi tarjota vihannesten tavoin tai niitä voi lisätä tuoreeltaan tai kuivattuna keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja kastikkeisiin. Nuoret varret voi myös syödä sellerin tavoin.

Lipstikka on ennen kaikkea kasvisruokien, kuten esimerkiksi kukkakaalin, kyssäkaalin ja porkkanan mauste, mutta se sopii hyvin myös tomaatti-, herne- ja papukeittoihin, sekä tomaatti- ja paprikasalaatteihin riisin ja pastan kera, sekä munakkaisiin, marinadeihin, pikkelsseihin, sekä peruna- ja kalaruokiin. 

Lipstikkavoita voi levittää perunoille, punajuurille ja juureksille.

Hienoksi silputtuna lipstikan lehdet tuovat hyvää makua rahkaan sekä tuorejuustoon ja se sopii hyvin yrttisuolan valmistukseen, öljyksi tai pestoksi. Tuoreita lehtiä voi käyttää salaateissa, tai vaikka letuissa pinaatin tapaan.

KÄYTTÖ

Lipstikkatee

1- 2 tl kuivattua tai tuoretta lipstikkaa/ lipstikan juurta
2 dl kiehuvaa vettä

Kaada vesi yrttien päälle ja anna hautua 5- 10 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi.

Nauti kulauksittain lämpimänä esimerkiksi kuukautisvaivoihin, vatsavaivoihin, ruoan jälkeen ilmavaivoihin.

Kurkkukipuun ja ientulehdukseen tee vahvempaa teetä, kurlaa.

Tätä ohjetta voit myös hyödyntää käärehoitoon tai huuhteluvetenä erilaisiin iho- ongelmiin, kolotuksiin ja pikkuhaavoihin. Muistathan antaa teen ensin jäähtyä, ettei se ole liian polttavaa.

Alkoholiuute lipstikasta 

Tuoreesta yrtistä

100 g tuoretta lipstikkaa
2 dl alkoholia (80%)

Nimilappuun:"Lipstikka", 1:2 80 %, päivämäärä"

Kuivatusta yrtistä

100 g kuivattua lipstikkaa
5 dl alkoholia (60%)

Nimilappuun:"Kuivattu lipstikka", 1:5 60 %, päivämäärä"

Kaada yrttiaines puhtaaseen, tiiviiseen lasipurkkiin, peitä alkoholilla, sulje kansi. Anna tekeytyä 2- 4 viikkoa, jonka jälkeen siivilöi, pullota ja lisää nimilappu.

Annos on 15- 30 tippaa 3 kertaa päivässä.

Lipstikkasuola 

1 osa tuoretta lipstikkaa hienonnettuna

1 osa merisuolaa

Laita suola ja lipstikka blenderiin ja jauha tasaiseksi.

Kuivata huoneenlämmössä esimerkiksi voipaperin päällä ja purkita puhtaaseen lasipurkkiin.

Lipstikkasuola

0,5 dl suolaa

1 dl sokeria

0,5 tl rouhittua mustapippuria

1 ruukku lipstikkaa

Laita kaikki raaka- aineet blenderiin ja sekoita ne tasaiseksi.

Kuivata huoneenlämmössä esimerkiksi voipaperin päällä ja laita kuivuneena puhtaaseen lasipurkkiin.

Lipstikkakeitto

4 isoa sipulia

2 rkl voita

3 isoa perunaa

1 dl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

3 rkl vehnäjauhoja

1,5 l vettä

3 kasvisliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

ripaus rouhittua valkopippuria

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne voissa kattilassa.

Kuori ja pilko perunat ja lisää ne lipstikan ja vehnäjauhojen kanssa joukkoon. Kuullota vielä hetki.

Lisää vesi ja liemikuutiot.

Anna keiton kiehua noin puoli tuntia.

Lisää lopuksi kerma ja rouhittu valkopippuri ja anna keiton kiehahtaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi.

HUOMIOITAVAA:

Lipstikka on normaaleina annoksina turvallista, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa närästystä ja röyhtäilyjä.

Lipstikan haihtuva öljy on ärsyttävää, joten se ei sovi käytettäväksi akuuteissa munuais- ja virtsatietulehduksissa, eikä myöskään silloin, jos kärsii munuaisten tai sydämen heikentyneestä toiminnasta ja niiden aiheuttamasta turvotuksesta.

Pitkäaikaisessa käytössä se voi lisätä vaaleaihoisten UV- herkkyyttä.

Ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

SELLERI

Selleri on ollut lääkekasvi, jota on pidetty aineenvaihduntaa kiihdyttävänä ja terveyttä vahvistavana rohtona. 

Selleri on paikoin luonnonvarainen Euraasiassa ja Afrikassa ja sitä viljellään lähes kaikkialla maapallolla.

Lajista on kehitetty viljelymuotoina mukulaselleri, ruotiselleri ja yrttiselleri.

Lehtiä ja varsia voi tarvittaessa kerätä, siemenet vasta kypsinä ja juuret kerätään syksyllä. Lehtiä voi kuivata, pakastaa tai säilöä etikkaan. Siemenet kuivataan. 

Sellerissä on paljon piitä, kaliumia, ftalideja, siemenissä vain haihtuvaa öljyä ja ftalideja. Ruotisellerissä on erittäin paljon karotenoidija, folaattia, flavonoideja ja karotenoideja, folaattia ja fenolisia happoja, jonkin verran steroleja, K- vitamiinia ja kuituja.

Lehdissä on enemmän vitamiineja ja kivennäisaineita kuin varressa. Myös natriumia on paljon, mutta runsas kalium neutraloi sen haittoja.

Sellerissä on haihtuvia öljyjä, jotka tuhoavat limakalvoilla bakteereja ja sieniä ja lisäksi ne lievittävät virtsankarkailua, estävät virsatietulehduksia virtsaneritystä lisäävän vaikutuksensa vuoksi. Lehti- ja varsimehua kannattaakin juoda virtsanerityksen parantamiseksi. Lisäksi selleri irroittaa limaa ja helpottaa näin ollen nuhaa ja yskää. Selleri neutralisoi kehon pH:ta.

Selleri laihduttaa ja torjuu nälkää, sillä varsinkin raaka selleri poistaa kehosta nestettä ja selluliittia. Sellerin syöminen sellaisenaankin on hyvin suositeltavaa ja terveyttä tukevaa. Aterian jälkeinen sellerin pureskelu vähentää hiilihydraattien himoa, stimuloi syljen eritystä ja edesauttaa ruoansulatusta, helpottaa ummetusta ja vähentää ilmavaivoja.

Myös sellerin siemenet ovat tehokkaita ruoansulatusvaivoihin ja niitä voikin käyttää ylensyöntiin ja pahoinvointiin. Ilmavaivoihin voi myös pureskella hyppysellisen verran siemeniä, samoin kuin myös kihtiinkin.

Selleri lisää lantion seudun verenkiertoa. Saksassa mukulasellerin käyttö seksihalujen herättämiseen onkin yleisessä tiedossa.

Sellerin sisältämä pii on hyväksi kynsille, iholle, hiuksille, nivelille, luille, valtimoille ja sidekudoksille. Lisäksi siitä on kohtuullisesti B- vitamiineja, joten sen katsotaan myös vahvistavan hermoja, torjuvan masennusta ja levottomuutta. Selleri on rauhoittava unentuoja, joten sitä kannataa kokeilla myös illalla ennen nukkumaan menoa.

Kesällä sellerimehu viilentää mukavasti elimistöä.

KÄYTTÖ:

Selleritee

3 sellerinvartta

1 l vettä

Halutessasi voit lisätä teehen:

1 sitruunan

1/2 tl raastettua inkivääriä

Pese sellerin varret puhtaiksi ja pilko ne. 

Keitä vesi ja kun se kiehuu, lisää siihen pilkottu selleri. 

Pienennä lämpötilaa ja anna hautua 5- 10 minuuttia. 

Jos haluat lisätä teehen inkivääriä, lisää se 1- 2 minuuttia ennen kattilan poistamista liedeltä.

Poista kattila liedeltä ja anna teen asettua 10 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi ja lisää siihen halutessasi sitruunamehu.

Nauti kupillinen teetä pienin kulauksin ennen aamupalaa ja juo jäljelle jäänyt neste päivän mittaan joko ennen ateriaa tai aterioiden välissä.

Laihdutuksen tukemiseksi paras tapa on juoda selleriteetä 15 peräkkäisenä päivänä, jonka jälkeen pitää 15 päivän tauon ja jatkaa taas teen juomista 15 päivän ajan.

Sellerimehu

1 iso nippu lehtiselleriä

Vettä

Huuhtele lehtisellerin varret ja pilko ne noin 5 cm: n kokoisiksi paloiksi.

Laita lehtisellerin palat mehustimeen tai tehosekoittimeen ja aja ne sileäksi mehuksi.

Lisää vettä sen mukaan, miten paksua haluat juomasta.

Nauti mehu heti valmistamisen jälkeen, jotta saat juomasta parhaat terveyshyödyt.

Sellerimehu

500 g varsiselleriä

1/2 dl sitruunamehua

1/3 kurkku

Kaksi kourallista tuoretta minttua

Leikkaa selleristä kannat pois ja pese kasvikset huolellisesti.

Tehosekoitinta käyttäessä pilko kasvikset pieniksi paloiksi ja lisää ne yksitellen pienissä erissä sekoittimeen. 

Lisää kylmää vettä 1- 2 dl sen mukaan, miten paksua haluat mehusta. 

Veden sijaan voi kokeilla esimerkiksi kookosvettä.

Sekoita täydellä teholla täysin sileäksi.

Mehuun voi sekoittaa jäitä tai kylmää vettä, jos haluaa nauttia mehun erityisen viileänä.

Mehu kannattaa juoda heti, ennen kuin se ennättää hapettua, mutta sitä voi säilyttää jääkaapissa seuraavaan päivään asti.

Sellerimehuun voi lisätä myös esimerkiksi päärynän, kirpeän omenan tai vaikka ananasta tai pinaattia. 

Sellerisalaatti kahdelle

1,5 dl hienoksi raastettua mukulaselleriä tai saman verran keitettyä kuutioitua mukulaselleriä
1 karkeaksi raastettu omena
1- 2 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä

Kastike:

1/2 dl majoneesia
1/2 dl vatkattua kermaa
tilkkanen sitruunan mehua
yrttisuolaa

Sekoita keskenään ja nauti.

HUOMIOITAVAA:

Selleri voi aiheuttaa oireita ihmisille, joilla on pujoallergia. 

Kasvi on usein hyöteismyrkkyjen kuormittama, joten luomulaadut ovat turvallisimpia.

KETOHANHIKKI

Ketohanhikki on matala monivuotinen ruoho, joka kasvaa pihoilla, poluilla, puistoissa, venerannoilla ja joutomailla. Se on yleinen Etelä- Suomessa ja Pohjanlahden rannikoilla aina Oulun korkeudelle saakka. 

Ketohanhikin lehdet  muistuttavat pihlajan lehtiä. Lehdissä on 7- 12 paria erillisiä terävähampaisia lehdyköitä. Lehdet ovat päältä harmaanvihreät ja niiden alapuoli on silkkikarvainen ja hohtavan hopeanvalkoinen. Hopeanhohtoista karvaa voi joskus olla myös lehtien yläpinnalla.

Ketohanhikin paksut kellertävät ja ravinteikkaat juurakot ovat syötäviä ja niiden mukulamaisia varastojuuria voi käyttää juurikasvien tapaan ruoanvalmistuksessa. Juuret kasvavat lyijykynän paksuisiksi ja ne maistuvat palsternakalle ja porkkanalle. Juuria voi myös kuivata ja jauhaa ja käyttää puuroihin ja leivontaan. Varsinkin Englannissa ja Kreikassa juuria on hyödynnetty pula- aikoina.

Juuriin kerääntyy varsinkin kasvukauden loppuvaiheessa runsaasti tärkkelystä, jolloin juuret turpoavat nuijamaisiksi. Juuria kerätään muiden vihannesten tavoin loppukesällä, syksyllä tai varhain keväällä.

Ketohanhikin lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin ruoanvalmistuksessa. Sahalaitaisista lehdistä voi valmistaa esimerkiksi salaattia.

Suurin merkitys ketohanhikilla on kuitenkin lääkekasvina. Rohtona käytetään maanpäällistä kukinta- aikaan kerättyä versoa. Se sisältää runsaasti flavonoidiglykosideja, jonka vuoksi sillä on kouristuksia laukaiseva vaikutus juovattomaan lihaksistoon eli lihaksiin, joita ei voi hallita tietoisesti. Tällaisia lihaksia ovat esimerkiksi suolistossa, verisuonten seinämissä ja mahalaukussa.

Ketohanhikki sisältää myös parkkiaineita, jotka supistavat ihoa ja vahvistavat kudoksia. Parkkiaineiden vaikutuksen vuoksi valkuaisaineet saostuvat, joka saa solukalvot liittymään tiiviisti yhteen muodostaen liukenemattoman yhdisteen ja josta muodostuu vahigoittuneelle aluelle tilapäinen, vahvaa kudosta oleva päällyste. Tämä ehkäisee tulehduksia ja haitallisten aineiden pääsyn kudoksiin, sekä helpottaa vioittuneen kudoksen uusiutumista. Supistavan vaikutuksensa ansiosta mahdollinen verenvuoto vähenee tai lakkaa kokonaan. 

Ketohanhikki auttaa kivuliaisiin kuukautisiin, koliikkiin, mahaportin kouristuksiin, astmasta johtuviin kouristuksen tapaisiin vaivoihin, huonosti paraneviin haavoihin, ientulehdukseen, sekä lisäksi se edistää ruokahalua ja estää ripulia.

KÄYTTÖ

Ketohanhikkitee

2 tl kuivattua yrttiä 

2,5 dl kiehuvaa vettä

Haudutetaan kannen alla 15 minuuttia, jonka jälkeen siivilöidään ja nautitaan kuumana hitain kulauksin. 

Lämpö tukee tehoaineiden vaikutusta kouristuksissa. 

Teetä voi käyttää myös kurlausvetenä ientulehduksen hoitoon.

Jos käytät ketohanhikkiteetä kivuliaiden kuukautisten hoidossa, aloita teehoito munasolun irtautuessa ja jatka sitä kuukautisvuodon loppuun saakka. 

Kivuliaiden kuukautisten hoitoon saa tehokkaamman avun, kun yhdistät ketohanhikkiin saman verran kamomillaa ja siankärsämöä. 

Ketohanhikki haavanhoitoon

3 tl kuivattua yrttiä

2 dl kiehuvaa vettä

Annetaan hautua kannen alla 20 minuuttia, jonka jälkeen neste siiviöidään. 

Nesteellä huuhdellaan haavaa useita kertoja päivässä.

 

LAVENTELI

 

Laventeli on luontainen laji Välimeren alueella, Keski- Idässä ja Intiassa. Sitä viljellään muun muassa Ranskassa, Espanjassa, Bulgariassa, Hollannissa ja Marokossa. 

Laventelin nimi tulee latinankielisestä sanasta 'lavare', joka tarkoittaa pestä, sillä niin roomalaiset kuin myös kreikkalaiset hajustivat saippuansa ja kylpyvetensä laventelilla ja pyhittivät sillä temppelinsä. Laventelin puhdistavat ominaisuudet tunnettiin Kreikan, Rooman ja Arabian lääkinnässä.

Keskiajalla laventelia pidettiin lemmenrohtona ja laventelivettä levitettiin lattioille hajustamaan huoneita ja karkoittamaan hyönteisiä. Muita laventelin käyttökohteita ovat olleet "hermostunut sydän", äänenkäheys, hammaskipu, päänsärky, kipeät nivelet, haavat, sekä koliikki ja kouristukset.

Viktoriaasen ajana naiset pitivät laventelikimppua mukanaan heikotuksen ja päänsäryn varalta.

Laventelin kukista tislataan usein jo pellolla öljyä, jota käytetään hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, kuten aromaterapiaan, tuoksulamppuihin, saippuaan, hygieniatuotteisiin ja parfyymeihin.

Laventeleita on 30 eri lajia, joista on hyvin paljon risteymiä. Risteymissä on enemmän haihtuvia öljyjä, mutta eri lajijen haihtuvat öljyt vaihtelevat hyvin paljon toisistaan. 

Laventeli sisältää eteeristä öljyä, joista tärkeimmät ovat linalyyliasetaatti ja linalooli.  Lisäksi laventelissa on laktoneita, tanniineja, flavonoideja, fytosteroleja, rosmariini-, ursoli- ja oleonihappoa.

Laventelia käytetään paljon Etelä- ja Keski- Euroopassa ja niiden kukista ja kukkivista versonlatvoista valmistetaan teetä, hauteita, tinktuuraa, voiteita ja öljyjä, ja niitä käytetään myös höyryhengitykseen, sekä suu- ja kylpyvesiin. 

Parhaiten laventeli imeytyy hengityksen ja ihon kautta ja vaikuttaa näin ollen keskushermostoon tasapainottaen ja rentouttaen. 

Laventeli on hyvin monikäyttöinen  ja se sopii niin sisäisesti kuin myös ulkoisesti lievään unettomuuteen, ahdistukseen, paniikkihäiriöön, migreeniin, hermostolliseen uupumukseen, stressiin, päänsärkyyn, huimaukseen, sekavuuteen, sydämentykytykseen. Se myös selkeyttää ajatuksia ja poistaa masennusta. 

Laventeli ehkäisee Alzheimerin tautia ja dementiaa, alentaa verenpainetta, lievittää ruonasulatusvaivoja, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, ilmavaivoja, kuukautisten edeltävää jännitystä, sekä kuukautiskipuja. 

Se sopii myös korvatulehduksen, keuhkoputkentulehduksen, vilustumisen, pahanhajuisen hengityksen ja tukkoisen nenän hoitoon, mutta myös vähävirtsaisuuteen, virtsatietulehdukseen, valkovuotoon ja hammaskipuun.

Ulkoisesti sillä voi puhdistaa haavoja, hoitaa pieniä palovammoja, hyönteisten pistoja, reumakipuja, auringonpolttamia, hermokipuja, iskiasta, kihtiä, vereniertohäiriöitä ja ihovaivoja, kuten paiseita, aknea jalkasientä, hiustenlähtöä, hilseilyä ja liiallista talineritystä.

Laventelia hengitetään pyörtymisen, sekä huimauksen ehkäisemiseksi.

Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Italiassa laventelin kukinnoilla ja lehdillä maustetaan niin suolaisia kuin myös makeitakin ruokia. Laventelia on muun muassa marmeladissa, jäätelöissä, vanukkaissa, salaateissa, hunajassa, juustoissa, etikoissa ja yrttivoissa, sekä alkoholi- ja virvoitusjuomissa. 

Laventelietikka sopii hyvin salaatteihin, laventelikukkasiirappi hedelmäsalaatteihin ja kukkia voi sokeroida koristeeksi.

Kapea lehtilaventeli eli Lavandula angustifolia on laadultaan parasta, eikä risteymää suositella rohdoskäyttöön. 

Laventelin nuoria kukkia ja lehtiä voi kerätä milloin vain ja ne tulee kuivata hellävaraisesti. Kerääminen tulee tehdä mieluiten aurinkoisella säällä, sillä tällöin kasveissa on eniten öljyä. 

KÄYTTÖ

Laventelitee

2 tl kuivattuja laventelin kukkia

2 dl vettä

Kiehauta vesi ja anna sen jäähtyä noin 80 asteeseen. Laventelin tehokkaat eteeriset öljyt ovat herkkiä kuumuudelle, joten niitä ei saa kypsentää.

Kaada vesi kukkien päälle kuppiin ja hauduta noin 10 minuuttia kannen alla. 

Makeuta halutessasi hunajalla ja nauti teetä pienin kulauksin.

Laventeli sopii hyvin teesekoituksiin yhdessä esimerkiksi ruusun terälehtien, lakritsin, lehmuskukan tai kamomillan kanssa.

Jäähtyneellä laventeliteellä voi hoitaa ihoa myös ulkoisesti.

Laventeli höyryhengitys

1 l vettä

1 1/2 dl kuivattua laventelia tai 3 dl tuoretta laventelia

Kaada kiehuva vesi laventelin pääl

Laventelinen jalkakylpy

1 1/2 dl kuivattua laventelia + 1 l vettä tai

3 dl tuoretta laventelia + 1 l vettä

Kaada kiehuva vesi laventelin päälle pesuvatiin ja anna hautua vähintään 1/2 tuntia.

Voit halutessasi siivilöidä hauteen.

Lisää hauteeseen vettä niin, että jalat peittyvät.

Nauti kylvystä 10- 15 minuuttia, jonka jälkeen kuivaa jalat huolellisesti ja voitele ne hyvällä jalkavoiteella tai- öljyllä. Laita jalkaan lämpivät sukat ja nauti olostasi.

Laventeli raikastaa, puhdistaa ja virkistää.

Laventelimehu

1 ½ l vettä

3 dl sokeria

10 laventelin kukintoa varsineen

2 sitruunaa

Keitä puolet vedestä sokerin kanssa, ota kattila pois liedeltä ja lisää sekaan kukinnot. Laita kansi päälle ja anna jäähtyä.

Purista sitruunoista mehu ja lisää se jäähtyneeseen liemeen lopun veden kanssa. 

Sekoita ja siiviöi.

Juoma säilyy jääkaapissa noin 2 viikkoa.

Laventelisiirappi

2 l vettä

5 kourallista tuoretta tai kuivattua laventelia

6 sitruunaa

2 kg sokeria tai 1,5 l vaahterasiirappia

Pese sitruunat hyvin ja leikkaa ne viipaleiksi. Kiehauta vesi laventelin ja sitruunoiden kanssa miedolla lämmöllä ja anna kiehua noin 10 minuuttia. 

Poista lämmöltä ja anna keitoksen hautua yön yli.

Siivilöi, laita se takaisin kattilaan, lisää sokeri tai vaahterasiirappi ja kiehauta hetken aikaa.

Anna jäähtyä ja kaada puhtaisiin lasiastioihin.

Laventelisokeri 

Sekoita noin ruokalusikallinen kuivattuja laventelin kukkia kiloon sokeria. 

Säilö ilmatiiviiseen astiaan ainakin kuukaudeksi, jonka aikana ravistele purkkia silloin tällöin. 

Siivilöi laventelit pois ennen käyttöä.

Laventelilla maustettua sokeria voi käyttää esimerkiksi leivonnaisten, jälkiruokien ja juomien maustamiseen.

Laventelinen viinietikka

Lisää 5- 7 laventelin kukintoa viinietikkaan ja anna tämän maustua muutamia viikkoja, jonka jälkeen poista kukat, kun ne ovat selvästi antaneet etikkaan makua.

Käytä esimerkiksi salaatteihin tuomaan kevyttä vivahdetta.

HUOMIOITAVAA

Alhaisesta verenpaineesta poteville laventeli voi aiheuttaa lievää huimausta ja väsymystä. 

Suurina määrinä laventeli on narkoottinen myrkky. Laventeli voi lisätä rauhoittavien lääkkeiden vaikutusta ja liiallisena heikentää muistia.

Laventelia ei suositella raskauden alkuvaiheesa, mutta yleisesti hyvin siedetty myöhemmillä raskauskuukausina ja imetyksen aikana.

Linalooli ja linalyyliasetaatti voivat aiheuttaa kosketusallergiaa.

  

TINJAMI

Tinjami on ikivanha minttuihin kuuluva yrtti, jota on käytetty kautta aikojen ruoanvalmistuksessa, sekä lääkkeenä. Antiikin aikana tinjami oli köyhien yrtti, sillä sitä kasvoi kaikkialla. Roomalaiset ovat käyttäneet tinjamia yskänlääkkeenä, parantamaan ruoansulatusta ja karkottamaan matoja. Ruton levitessä Eurooppaan sitä on tuolloin käytetty antiseptisena rohtona. 

Tinjamia on käytetty myös yrttitupakassa lievittämään mahakipuja, päänsärkyä ja väsymystä. 

Vuonna 1719 tinjamista saatiin eristettyä tymoli, ja tinjamikamferia, ja sitä käytettiin jo tuolloin astman, hinkuyskän, keuhkoputkentulehduksen, anemian ja vatsa- sekä ilmavaivojen  hoitoon, sekä hikoilun edistämiseen kuumeessa.

Tinjami on hyvin antioksidanttinen ja se sisältää runsaasti haihtuvia aromaattisia öljyjä, kuten tymolia, tujonia, karvikolia, kamfeenia ja kamferia. Flavonoideja ja fenolihappoja, kivennäis- ja hivenaineita, kuten rautaa, magnesiumia, kaliumia, kalsiumia, fosforia, natriumia, sinkkiä, piitä, seleeniä, kuparia ja seleeniä. Lisäksi tinjamissa on A-, C-, E-, K- vitamiineja, karvas- ja parkkiaineita, hartsia ja orgaanisia happoja, kuten kahvi- ja rosmariinihappoa.

Tinjamilla on kuumetta alentava vaikutus, se poistaa kipua ja tulehdusta ja lisäksi se vahvistaa keuhkoja. Tinjamia kannattaa käyttää äkilliseen yskään, astmaan, flunssaan, poskiontelotulehdukseen, keuhkoputkentulehdukseen, kurkkukipuun ja käheyteen ja se on erinomainen yrtti silloin, kun yskä on loppumaisillaan, ja lima alkaa muuttumaan sileäksi ja kuivaksi. Juo tässä taudin vaiheessa runsaasti kuumaa tinjamiteetä, jotta hengityskin alkaa tuoksumaan tinjamille. Kupillinen tai kaksi päivässä tinjamiteetä auttaa, mutta määrä takaa tehon.

Tinjamia voi käyttää suun kurlausvetenä limakalvojen ja nielun tulehduksiin, sieni- infektioihin, mutta myös ajoksiin ja akneen. Tinajmiomenaviinietikkaa voi käyttää kurlausvetenä sammaksen hoitoon.

Tinajmi vilkastuttaa aineenvaihduntaa, alentaa verenpainetta, estää verisiutaleiden kokkaroitumista ja alentaa kolesterolia.Tinjami desinfioi virtsatiehyitä, joten se on hyvä yrtti virtsatietulehdusten hoitoon. 

Lisäksi se estää reumatismia, hidastaa vanhenemista. Pieninä määrinä se lievittää kohdun kouristuksia, kun taas suurina annoksina se stimuloi kohtua, edistää kuukautisia ja helpottaa kuukautiskipuja.

Tinajmi tehoaa  ruoansulatusvaivoihin, kuten ripuliin, ruokahaluttomuuteen, hitaaseen ruoansulatukseen, ilmavaivoihin ja lisäksi se estää mahahaavaa aiheuttavaa helikobakteeria ja herpesvirusta.  Se on myös hyvä yrtti pahoinvointiin. 

Hunajalla makeutettu tinjamitee voi auttaa myös kosteiden juhlien jälkeiseen aamupahoinvointiin ja pääsärkyyn, kun sitä juo ennen nukkumaanmenoa ja heti aamulla herätessä.

Haavojen huuhteluun voi käyttää haaleaa tinjamiteetä, sillä se estää bakteerien kasvua.

Tuoteita ja murskattuja lehtiä voi käyttää iholle tai päänahkaan hilseen torjuntaan.

KÄYTTÖ

Tinjamitee

1 tl tinjamia

2 dl kiehuvaa vettä

Kaada vesi yrttien päälle kuppiin ja anna hautua 5- 10 minuuttia kannen alla.

Siivilöi ja nauti pienin kulauksin 1- 3 kupillista päivässä. 

Juoman voi makeuttaa hengitystievaivoihin hunajalla, mutta älä lisää sokeri tai hunajaa, jos käytät teetä ruoansulatusvaivoihin.

Jäähtynyttä teetä voi kaataa myös suihkepulloon ja suihkuttaa sitä kipeään ja käheään kurkkuun.

Haaleaa tinjamiteetä voi myös käyttää kasvovetenä.

Tinjamihunaja

15- 20 g kuivattua tinjamia

300- 500  g hunajaa

Sekoita tinjami hunajaan ja anna sen tekeytyä 2- 6 viikkoa, jonka jälkeen tinjamit voi joko jättää hunajaan tai ne voi siirtää toiseen purkkiin ja käyttää erikseen yskänhoitoteen makeuttamiseen.

Ota hunajaa teelusikallinen tarvittaessa.

Tinjamisiirappi

1 l vettä
3 dl hienonnettuja tuoreiden yrttien maanpäällisiä osia tai vaihtoehtoisesti
15- 20 g kuivattujen yrttien maanpäällisiä osia tai
2,5 dl hienonnettuja tuoreita tai kuivattuja juuria
425 g sokeria (itse käytän mieluiten luomu ruokosokeria)


Kaada yrtit ja vesi pieneen kattilaan, kiehauta ja anna kiehua hiljaisella 10- 15 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi yrtit pois.

Jos haluat vahvempaa siirappia, lisää uusia yrttejä samaan nesteeseen, kiehauta ja anna kiehua 10- 15 minuuttia, siivilöi.

Kaada 2 dl nesteestä takaisin kattilaan ja lisää sokeri. Pienennä lämpö minimiin ja hämmentele, kunnes sokeri on täysin sulanut.

Kaada siirappi puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje se tiiviillä kannella. 

Nimeä ja kirjoita päivämäärä.

Ota teelusikallinen siirappia tarvittaessa yskään tai kurkkukipuun.

Alkoholiuute tinjamista

Puhtaaseen tölkkiin tai pulloon laitetaan yrttejä ja niiden päälle kaadetaan maustamatonta 40 % alkoholia.

Käytettäessä tuoreita yrttejä

100 g tuoretta tinjamia

2 dl alkoholia (80%)

Kuivattuja yrttejä

100 g kuivattua tinjamia

5 dl alkoholia (60%)

Kaada yrtit tiiviiseen lasipurkkiin, peitä se alkoholilla ja sulje tiiviisti.

Anna seisoa 2- 4 viikkoa, jonka jälkeen siiviöi yrtit alkoholista pois ja pullota.

Ota 15- 20 tippaa 3 kertaa päivässä.

Tinjamikylpy

2 l kiehuvaa vettä

tuoretta tai kuivattua tinjamia

Tuore tinjami

Peitä yrtit vedellä

Kuivattu tinjami

Laita tinjamit kattilaan ja lisää siihen kolme kertaa yrttien tilavuuden verran vettä.

Kiehauta ja anna hautua 15 minuuttia, jonka jälkeen siiviöi ja kaada se kylpyveteen.

Lisää kylmää vettä, kunnes tunnet lämpötilan sinulle sopivaksi. Istu alas ja nauti.

Kylpy on hyväksi flunssaan alkaviin oireisiin ja sen hoitoon, yskään tai reumakipuihin.

Tinjamijalkakylpy

1 l kiehuvaa vettä

tuoretta tai kuivattua tinjamia

3 rkl merisuolaa

Tuore tinjami

Peitä tinjamit vedellä

Kuivattu tinjami

Laita tinjamit kattilaan ja lisää siihen kolme kertaa tinjamien tilavuuden verran vettä

Lisää merisuola, kiehauta ja anna hautua 15 minuuttia. 

Kaada vettin, lisää siihen kylmää vettä, kunnes lämpötila on sinulle sopiva.

Laita jalat hautumaan virkistävään kylpyyn 10- 20 minuutiksi.

HUOMIOITAVAA

Älä käytä tinjamia, jos saat siitä ihottumaa.

Raskauden ja imetyksen aikana käytä tinjamia vain mausteena.

                                        

YRTTIÖLJYJEN VALMISTAMINEN

Laadukkaita vaikuttavia yrttiöljyjä voi hyvinkin tehdä myös itse. Kaikki yrtit eivät kuitenkaan sovi lääkeöljyihin ja niiden sopivuuteen vaikuttaa se, liukenevatko kasvien tehoaineet helposti öljyyn vai eivät. Esimerkiksi mäkikuisma ja kehäkukka sopivat erittäin hyvin yrttiöljyihin käytettäviksi.

Mäkikuismaöljyä käytetään ihon verenkierron vilkastuttamiseen ja lisäksi se sopii mainiosti myös palovammojen hoitoon. Mäkiskuismaöljy (RUOHONJUURI,  HYVINVOINNIN.FI) käy erittäin hyvin hierontaöljyksi, sillä se voi lievittää särkyä.

Kehäkukkaöljyllä voidaan hoitaa kuivaa ihoa, kutinaa, lieviä rohtumia, vaippaihottumaa, makuuhaavoja, pieniä haavoja, suonikohjuja jne. 

Kehäkukan tehoaineet edistävät kudosten paranemista ja helpottavat ihon uusiutumista. Lisäksi kehäkukassa on verenkiertoa vilkastuttavia ja antibakteerisesti vaikuttavia aineita.

Kukat poimitaan silloin kun ne ovat kauneimmillaan ja täysin kuivia. Kukat laitetaan avosuiseen lasitölkkiin (esim. hunajapurkin malliseen) ja ne peitetään kylmäpuristetulla öliiviöljyllä tai muulla kylmäpuristetulla öljyllä, esim. neitsytöljyllä, jota saadaan ensimmäisestä, kuumentamatta tapahtuvasta puristuksesta, jonka vuoksi öljyt ovat laadukkaita ja rasvamolekyylit ovat tarpeeksi pieniä, jotta ne pystyvät kuljettamaan yrttien tehoaineet ihon läpi.

Öljyn tulee peittää kukat kokonaan, sillä näin vältetään kukkien homehtuminen. Tämän jälkeen niiden annetaan seistä kolme viikkoa kansi suljettuna. Niitä sekoitellaan varovasti päivittäin ja kukkia painellaan tarvittaessa öljyn peittoon.

Tölkkien säilytyksestä on olemassa erilaisia näkemyksiä. Toisten mielestä niitä pitäisi säilyttää ikkunalla, jotta aurinko lämmittäisi öljyn ja kukkien tehoaineet pääsisivät liukenemaan helpommin. Tässä on kuitenkin vaarana öljyn härskiintyminen. 

Toiset taas säilyttävät mieluummin tölkit pimeässä.
Itse säilytän öljyjä pimeässä.

Kolmen viikon kuluttua öljy siivilöidään pienireikäisellä siivilällä. Joskus olen käyttänyt myös suodatinpussia tähän tarkoitukseen. 

Valmista öljyä säilytetään tummassa pullossa tai tölkissä, jotta se olisi suojassa valon tuhoavilta vaikutuksilta. Jos tummia pulloja tai tölkkejä ei ole saatavilla, voi niiden ympärille kietoa esim. tavallista ruskeaa paperia. 

Valmiisiin öljypulloihin/ tölkkeihin olisi hyvä merkitä sisältö ja pävämäärä.