TILLI

Tilli

Tilli on Suomessa tavallisimpia maustekasveja ja siitä on olemassa monia lajikkeita, kuten muun muassa kruunu- ja lehtitilli. 

Tilli on luultavasti alkuperäinen Lounais- Aasiassa, sekä Intiassa, joista se on levinnyt Pohjois- Amerikkaan ja Eurooppaan.

Tilliä viljellään myös Pohjois- Afrikassa, Karibialla, Etelä- Amerikassa ja Kiinassa. Keski- Euroopan maissa siitä tuotetaan tillinsiemenöljyä ja Yhdysvalloissa tillinversoöljyä. 

Tilli houkuttelee luokseen hyönteisiä ja perhosia, eikä sitä tulisi kasvattaa lähellä fenkolia, väinönputkea tai kuminaa, sillä ne risteytyvät keskenään.

Tilliä kerätään nuorina versoina, kukinnot kerätään mieluiten pilvisellä tai kostealla säällä hedelmien kypsyttyä, jotta siemenet eivät karisisi. Tuoreet tillinoksat säilyvät muutamia päiviä muovipussissa jääkaapissa. 

Lehdet ja varret voi kuivata, mutta kuivaaminen hävittää osan tillin aromista. Tilliä voi myös pakastaa.

Tillistä käytetään siemenistä ja versoista saatavaa haihtuvaa öljyä, murskattuja tai kokonaisia siemeniä, kuivattuja ja tuoreita lehtiä, sekä verson yläosaa. 

Tillin hedelmiä pureskellaan suussa tai niistä voi valmistaa teetä tai tinktuuraa. 

Kuivatulla tillillä on vain vähän lääkevaikutusta.

Tilli on ruoansulatuskanavan kouristuksia laukaisevaa, ilmavaivoja ja täyteyden tunnetta poistavaa, ruoansulatuselimistöä rauhoittavaa, sekä syljen mahanesteiden ja sapen eritystä lisäävää, ripulia estävää, sekä lisäksi se on laksatiivinen. 

Tillin versoja käytetään ruoansulatuskanavan häiriöiden hoitoon ja niiden ennaltaehkäisyyn, spasmeihin, sekä unihäiriöihin.

Hedelmiä käytetään ruoansulatus- ja ilmavaivoihin, paksusuolen kiputiloihin, mahakatarriin, tyrään, lasten hikkaan, koliikkiin ja pahanhajuiseen hengitykseen. 

Tilli on virtsaneritystä lisäävä, se alentaa verensokeria, stimuloi hengitystä, estää yskää, puhdistaa, bakteereita, sieniä ja hyönteisiä tappava, lisää maidoneritystä, alentaa verenpainetta, laajentaa verisuonia, hidastaa sydämensykettä ja lisäksi se virkistää ja rauhoittaa.

Tillin muita käyttöaloja ovat ummetus, peräpukamat, sukupuolinen kyvyttömyys, myoomat, haavat, paiseet, synnytyksen helpottaminen, sekä kuukautiskierron säännöllistäminen. 

Tillin siemenkeitteestä tehdään käsikylpyjä kynsien vahvistamiseksi ja silmävettä silmätulehduksen hoitoon.

Tillivettä annetaan pikkulapsille koliikkiin sekä hampaiden puhkeamisesta aiheutuviin kipuihin.

Tilli sisältää A-, C-, E-, K- vitamiineja, lisäksi se sisältää mm. kaliumia, kalsiumia, fosforia, magnesiumia, natriumia, rautaa, sinkkiä, kuparia ja seleeniä.

Tillin sisältämä karvoni ja jotkut muut haihtuvan öljyn ainesosat auttavat poistamaan elimistöstä myrkkyjä ja mahdollisesti  myös syöpää entsyymin tuotantoa.

Yleisimmin tilliä käytetään mausteena ja se onkin persiljan ohella suosituimpia mausteyrttejämme. Pohjois- Suomessa tillin lehtiin ehtii muodostua huomattavan paljon aromiaineita ja makueron onkin hyvin suuri esimerkiksi Utsjoen ja eteläisimmän Suomen välillä. 

Tuore tilli lisätään ruokaan vasta lopuksi, mutta sen sijaan kuivattuja varsia voi lisätä kokonaisina keittoihin ja pataruokiin jo kypsennysvaiheessa ja ne poistetaan ruoasta ennen tarjoilemista.

Suomessa tilliä käytetään varsinkin uusien perunoiden ja kalan mausteena ja kruunutillin kukintoja rapujen keitinvedessä ja kurkkuja säilöttäessä. 

Tilli sopii hyvin kala- ja äyriäisruokiin, sekä kasvisruokiin, keittoihin ja perunasalaattiin. Se antaa hyvää makua myös kylmiin kastikkeisiin, dippeihin, tuorejuustoon ja yrttivoihin.

Hedelmät ja siemenet sopivat hyvin pikkelsseihin ja hapankaaliin ja niitä voi lisätä myös vihannesmehuihin, kuten esimerkiksi tomaattimehuun. Siemeniä voi käyttää kuminan tavoin mausteena leivissä ja niitä voi myös idättää salaatteihin. 

Lehtiä ja siemeniä voi myös uuttaa viinietikkaan.

 

TILLIÄ VOIT TILATA SUORAAN RUOHONJUURESTA. 

KÄYTTÖ:

Tillitee 

4- 5 tl tuoretta tilliä

2,5 dl kiehuvaa vettä

Haudutetaan kannen alla, jotta eteeriset öljyt eivät haihtuisi tarpeettomasti.

Anna teen hautua noin 5 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi tee.

Nauti teetä pienin kulauksin kolme kertaa päivässä. Pidä kulausten välissä reilu tauko, jotta tehoaineet ehtivät vaikuttaa. 

Tilliteen voi makeuttaa halutessaan hunajalla tai siihen voi laittaa myös tilkan maitoa.

Jäähdytetyllä tilliteellä voi hoitaa myös haavoja, paiseita ja peräpukamia.

Alkoholiuute tillistä


100 g tuoretta tilliä
2 dl alkoholia ( 80%)

Nimilappuun: "tilli", 1:2 80%, päivämäärä"

Laita tilli puhtaaseen ja tiiviskantiseen lasipurkkiin, peitä alkoholilla ja sulje korkki. Anna olla 2- 4 viikkoa.

Siivilöi, pullota ja lisää nimilappu.

Ota tarvittaessa esim. ummetuksen, ilmavaivojen ja kuukautiskierron säännöllistämiseen, 2 tippaa päivässä, 5 päivän ajan.

Tilli- kermaviilikastike

2 dl kermaviiliä

2 rkl sinappia

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus sokeria

ripaus rouhittua mustapippuria

1/2 dl hienonnettua tilliä

Sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi.

VAROITUKSET:

Tilliä ei pidä käyttää, jos sairastaa munuaistulehdusta. 

Tuoreiden kasvien käsittely voi aiheuttaa valoallergiaa herkille.

Tillin sisältämä myristisiini voi suurina annoksina olla psykoaktiivinen.

LIPSTIKKA ELI LIPERI

Lipstikka on ollut Suomen suosituimpia lääkekasveja. Se on monivuotinen putkikasvi, jota esiintyy pihoilla, puutarhoissa ja viljelyjäänteenä Etelä- ja Keski- Suomessa. 

Roomalaiset kasvattivat lipstikkaa ja se levisi heidän mukanaan myös muualle Eurooppaan. 

Benediktiinimunkit toivat liperin Pohjolaan noin tuhat vuotta sitten. Lipstikkaa viljeltiin luostareissa lääkkeeksi, sekä karkottamaan tuholaisia. Pohjolassa sitä istutettiin asumusten ympärille pitämään poissa rotat käärmeet ja luteet. 

Lipstikan juurista, tuoreista tai kuivatuista lehdistä ja varsista, sekä myös siemenistä voi tehdä teetä ja tinktuuraa. 

Lehtisatoa voi kerätä koko kesän ajan, kunhan jättää lehtiä tuottamaan uutta satoa. Kuivaamista varten pääsato kerätään heinäkuussa, jolloin toisen sadon saa kerättyä syyskuussa. Satoa kannattaa käyttää ahkerasti, sillä lipstikka on melko kiitollinen kasvi ja se lähtee hyvin helposti rehottamaan.

Myös juuria, varsia ja siemeniä voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla. 

Lipstikka sisältää monia terveydelle hyödyllisiä aineita, kuten C- ja A- vitamiinia, flavonoideja, eteerisiä öljyjä, kumariineja, tanniineja, kalsiumia ja magnesiumia.

Lipstikka lisää syljen, mahanesteiden, sapen eritystä, sekä suolen liikettä ja lisäksi se laukaisee sileän lihaksiston kouristuksia. 

Lipstikka on lämmittävä, vahvistava, puhdistava, diureettinen, hikoiluttava, ruokahalua ja ruoansulatusta vahvistava. Se parantaa vatsan kuntoa, poistaa ilmavaivoja ja laihduttaa.

Sitä käytetään lasten koliikkiin, ruoansulatusvaivoihin, suolistotulehduksiin, ruokahaluttomuuteen, täyteyden tunteeseen ja ilmavaivoihin. Lipstikka irrottaa limaa, hiostaa ja alentaa kuumetta ja sitä käytetäänkin limaa irrottavana hengitystiekatarrin, keuhkoputkentulehduksen, yskän, vilustumisen ja kuumeen hoitoon. 

Lipstikalla on antimikrobisia ja antiseptisiä vaikutuksia ja sen kaikki osat sopivat käytettäväksi huuhteluterapiana virtsatietulehduksissa ja ehkäisemään munuaissoran muodostumista. 

Lipstikka on estrogeenistä, afrodisiakkista, kuukautisia edistävää ja kohdun supistuksia estävää. Sitä voi käyttää kuukautiskipuihin, hitaaseen synnytykseen ja lisäämään maidon tuotantoa.

Lipstikka on rauhoittavaa ja stimuloivaa, joten siitä voi olla apua migreeniin ja unettomuuteen.

Ulkoisesti käytettynä se käy lieviin ihotulehduksiin ja paiseisiin, sekä lisäksi myös kurlaus- ja suuvetenä suun haavaumien, aftojen ja nielurisatulehdusten hoitoon.

Juuren pureskelemisella uskotaan olevan keskittymiskykyä parantava vaikutus.

Aromaterapiassa lipstikkaa käytetään kihdin ja turvotuksen, huonon verenkierron, reumatismin, rakkotulehduksen, anemian, ilmavaivojen ja ruoansulatusongelmien lievittämiseen, sekä kuukautisten puuttumiseen ja kuukautiskipuihin. 

Ruoanlaitossa lipstikka kestää kypsennyksen hyvin ilman, että se menettäisi arominsa. Maultaan lipstikka on voimakas.

Kasvin kaikki osat kelpaavat hyvin maustamiseen, mutta voimakkaimpia ovat juuret ja hedelmät. 

Nuoria lehtiä ja varsia voi tarjota vihannesten tavoin tai niitä voi lisätä tuoreeltaan tai kuivattuna keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja kastikkeisiin. Nuoret varret voi myös syödä sellerin tavoin.

Lipstikka on ennen kaikkea kasvisruokien, kuten esimerkiksi kukkakaalin, kyssäkaalin ja porkkanan mauste, mutta se sopii hyvin myös tomaatti-, herne- ja papukeittoihin, sekä tomaatti- ja paprikasalaatteihin riisin ja pastan kera, sekä munakkaisiin, marinadeihin, pikkelsseihin, sekä peruna- ja kalaruokiin. 

Lipstikkavoita voi levittää perunoille, punajuurille ja juureksille.

Hienoksi silputtuna lipstikan lehdet tuovat hyvää makua rahkaan sekä tuorejuustoon ja se sopii hyvin yrttisuolan valmistukseen, öljyksi tai pestoksi. Tuoreita lehtiä voi käyttää salaateissa, tai vaikka letuissa pinaatin tapaan.

KÄYTTÖ

Lipstikkatee

1- 2 tl kuivattua tai tuoretta lipstikkaa/ lipstikan juurta
2 dl kiehuvaa vettä

Kaada vesi yrttien päälle ja anna hautua 5- 10 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi.

Nauti kulauksittain lämpimänä esimerkiksi kuukautisvaivoihin, vatsavaivoihin, ruoan jälkeen ilmavaivoihin.

Kurkkukipuun ja ientulehdukseen tee vahvempaa teetä, kurlaa.

Tätä ohjetta voit myös hyödyntää käärehoitoon tai huuhteluvetenä erilaisiin iho- ongelmiin, kolotuksiin ja pikkuhaavoihin. Muistathan antaa teen ensin jäähtyä, ettei se ole liian polttavaa.

Alkoholiuute lipstikasta 

Tuoreesta yrtistä

100 g tuoretta lipstikkaa
2 dl alkoholia (80%)

Nimilappuun:"Lipstikka", 1:2 80 %, päivämäärä"

Kuivatusta yrtistä

100 g kuivattua lipstikkaa
5 dl alkoholia (60%)

Nimilappuun:"Kuivattu lipstikka", 1:5 60 %, päivämäärä"

Kaada yrttiaines puhtaaseen, tiiviiseen lasipurkkiin, peitä alkoholilla, sulje kansi. Anna tekeytyä 2- 4 viikkoa, jonka jälkeen siivilöi, pullota ja lisää nimilappu.

Annos on 15- 30 tippaa 3 kertaa päivässä.

Lipstikkasuola 

1 osa tuoretta lipstikkaa hienonnettuna

1 osa merisuolaa

Laita suola ja lipstikka blenderiin ja jauha tasaiseksi.

Kuivata huoneenlämmössä esimerkiksi voipaperin päällä ja purkita puhtaaseen lasipurkkiin.

Lipstikkasuola

0,5 dl suolaa

1 dl sokeria

0,5 tl rouhittua mustapippuria

1 ruukku lipstikkaa

Laita kaikki raaka- aineet blenderiin ja sekoita ne tasaiseksi.

Kuivata huoneenlämmössä esimerkiksi voipaperin päällä ja laita kuivuneena puhtaaseen lasipurkkiin.

Lipstikkakeitto

4 isoa sipulia

2 rkl voita

3 isoa perunaa

1 dl hienonnettua tuoretta lipstikkaa

3 rkl vehnäjauhoja

1,5 l vettä

3 kasvisliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

ripaus rouhittua valkopippuria

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne voissa kattilassa.

Kuori ja pilko perunat ja lisää ne lipstikan ja vehnäjauhojen kanssa joukkoon. Kuullota vielä hetki.

Lisää vesi ja liemikuutiot.

Anna keiton kiehua noin puoli tuntia.

Lisää lopuksi kerma ja rouhittu valkopippuri ja anna keiton kiehahtaa.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi.

HUOMIOITAVAA:

Lipstikka on normaaleina annoksina turvallista, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa närästystä ja röyhtäilyjä.

Lipstikan haihtuva öljy on ärsyttävää, joten se ei sovi käytettäväksi akuuteissa munuais- ja virtsatietulehduksissa, eikä myöskään silloin, jos kärsii munuaisten tai sydämen heikentyneestä toiminnasta ja niiden aiheuttamasta turvotuksesta.

Pitkäaikaisessa käytössä se voi lisätä vaaleaihoisten UV- herkkyyttä.

Ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.

KETUNLEIPÄ ELI KÄENKAALI

Ketunleivän lehdet ovat maultaan hyvin happamia, joka johtuu siitä, että ne sisältävät runsaasti oksaalihappoa. Lisäksi ketunleivät sisältävät kalium- ja kalsiumsuoloja, C- vitamiinia ja lima- aineita.

Käenkaali on ravinnoksi kelpaava kasvi ja sitä voi syödä pieninä määrinä suoraan maasta. Suuria määriä ei kerralla kannata nauttia, sillä sen sisältämä oksaalihappo on suurina annoksina myrkyllistä. Ihmisillä yli 10 g:n oksaalihappoannos voi johtaa kuolemaan ja lisäksi suurina määrinä oksaalihappoa nautittaessa,                                          se voi johtaa munuaiskivien syntyyn. 

Syödessä oksaalihappopitoisia lehtiä, tulisi samalla tai viimeistään lehtien nauttimisen jälkeen nauttia kalsiumpitoista ruokaa tai juomaa, esimerkiksi maitoa. Maidon ansiosta oksaalihappo ei pääse vahingoittamaan sisäelimiä.

Lehtiä on muinoin käytetty rohtona kuumeen ja keripukin hoidossa, veren puhdistamisessa, virtsanerityksen lisäämisessä ja ruokahalun lisäämisessä.

Käenkaalin lehtiä voi kuivata tai niitä voi pakastaan silputtuna. 
Tuore käenkaali säilyy käyttökelpoisena paperipussissa jääkaapissa pari päivää. 

Kuivattuina niitä voi lisätä esim. leipäjauhoihin. Tuoreina niitä voi käyttää pieniä ripauksia salaateissa, voileivän päällä, kermaviilissä, raejuuston joukossa, yrttivoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin, omeletteihin, jälkiruokien koristeeksi, keittoihin ja lisäksi niistä voi valmistaa raikasta juomaa. Lehtiä kannattaa kokeilla myös mustikkamaidon kanssa. 
Käenkaali on antaa ruoalle piristävän maun.

KÄYTTÖ:


Käenkaalijuoma

Peitä kannun pohja käenkaalin lehdillä, murskaa niitä hieman ja kaada vettä päälle. Anna muhia jääkaapissa hetken aikaa ja nauti raikkaasta juomasta.


Käenkaalitee

noin 2 rkl tuoreita lehtiä
kiehuvaa vettä

Kaada kupin pohjalla olevien lehtien päälle kiehuva vesi. Hauduta noin 5 minuuttia, nauti hitain kulauksin. Voit maustaa halutessasi teen hunajalla.

Kokeile kuumeen tuomien oireiden hoitoon. 

Lehdet muuttavat väriä kuuman veden vaikutuksesta, teen maku on jokseenkin rusinainen.


HUOMIOITAVAA:

Oksaalihappo voi pahentaa kihtiä tai niveltulehdusta sairastavan vaivoja.

Munuaisvaivaisten tulee käyttää käenkaalia kohtuudella.

Suurina annoksina myrkyllinen.

KOIVU

Koivu

Koivun lehdissä on mm. haihtuvia öljyjä, C- vitamiinia, A- vitamiinin esiastetta, B2 ja B3- vitamiineja.

Lehdet ovat vaikuttavimmillaan juhannuksen tienoilla ja kymmenkunta päivää sen jälkeen.

Lehtien valkuaisainepitoisuus on korkeimmillaan silmujen puhjetessa, mutta juhannukseen mennessä se laskee nopeasti.

Koivun lehdet lisäävät virtsan, suolojen, kuona- aineiden, hien ja sapen eritystä. Ne irroittavan limaa, alentavat kuumetta ja korkeaa verenpainetta. 

Varsinkin koivun silmut ovat antiseptisia ja koivun lehtiä ja silmuja otetaan yleensä teenä huuhteluterapiaksi virtsatievaivoihin ja virtsakivien ehkäisyyn, maksa- ja sappivaivoihin, suolistovaivoihin, irroittamaan limaa hengitysteistä, kuumeeseen, iskiakseen, reumatismiin ja kihtiin.

Koivun saponiinit virkistävät hellästi munuaisia ja yhdessä koivun haihtuvien öljyjen kanssa saponiinit auttavat liuottamaan kuona- aineita sidekudoksista ja nivelten ympäriltä.

 

Lehtien korkea C- vitamiinipitoisuus parantaa kehon vastutuskykyä ja lisää virtsateiden emäksisyyttä, joka taas ehkäisee bakteerien kasautumista näille alueille.

Koivun lehtiä voi kuivata, jolloin lehdet tulee kerätä alkukesän tienoilla. Lehdet laitetaan ritilän päälle ja annetaan kuivua huoneenlämmössä tai vastaavasti voit käyttää tähän kuivuria.
Kuivattuja koivunlehtiä voi käyttää esim. maustesuolaseoksiin ja leipiin ja sämpylöihin.
Lehtiä voi myös pakastaa.

Myös koivun tuhkaa on käytetty hyödyksi ja koivuntuhkauute onkin hyvin ravinnerikasta, sillä se sisältää valtavan määrän kehollemme arvokkaita pääravinteita. Koivun tuhka sisältää yli 60 mineraalia (fosfori, kalium, magnaani, magnesiumia, rikkiä, sinkkiä, kalsiumia, booria, kobolttia, kuparia ja pienempiä määriä myös muita hivenaineita.

Koivuntuhkauute on emäksinen, joka virkistää syöjäsoluja ja sen valtavat mineraalipitoisuudet vahvistavat tervettä solupohjaa ja vastustuskykyä.

Koivuntuhkauutetta käytetään närästykseen, liikahapposuuteen, ihottumaan, reumaan, kihtiin, maha- ja pohjukaissuolen vaivoihin, suolivaivoihin sekä tulehdus- ja virusalttiuteen. Uute on hyvä tukihoito mm. ihottumien sekä kynsi- ja jalkasienien hoidossa.

Koivun tuhkaa voidaan käyttää myös tuholaistorjunnassa, sillä maahan levitettynä se haittaa sipuli-, porkkana- ja kaalikärpästen munintaa sekä toukkien kuoriutumista. Koivun tuhka toimii myös lannoitteena erityisesti emäksisessä maassa viihtyvien kasvien kanssa.

Koivusta juoksutetaan mahlaa varhaiskeväällä ennen lehtien puhkeamista. Mahla koostuu enimmäkseen vedestä. Sen kuiva- ainepitoisuus on noin 1 % ja tuo prosenttiosuus koostuu suurimmalta osin sokereista, fruktoosista ja glukoosista. Mahla sisältää myös hedelmähappoja, hivenaineita (kalium, kalsium, magnesuim ja magnaani), kivennäis- ja, valkuaisaineita sekä entsyymejä.

Koivunmahlalla nujerretaaan kevätväsymystä ja sitä on käytetty kautta aikojen lievittämään mm. nivel- ja reumavaivoja. Mahla auttaa myös koivun siitepölyallergiaan, jos käytön aloittaa ennen siitepölykauden alkua ja jos sen käyttöä jatkaa siitepölykauden ajan. Sitä voi käyttää myös iholle ja hiuksille siltäänsä.

Koivusta tehdyt saunavihdat auttavat voimistamaan ihon pintaverenkiertoa ja näin ollen kehon nestekierto vilkastuu, koska vihtoessa koivunlehtien tehoaineet pääsevät irtoamaan ihoon. Saunoessa koivun eteeriset öljyt pääsevät vaikuttamaan myös laajalti elimistössä ihohuokosten ja hengityselinten kautta.

Koivunlehtikääreellä on hoidettu ihottumia ja reumaattisia lihaskipuja.
Viileä, kylmään veteen upotettu vihta sopii tulehtuneelle lihasalueelle. Jos lihaskipu on rasituskipua, niin kasta vihta ensin kuumaan veteen ja pidä sitä kipualueella hauteena.

Mieto, mukava löyly ja kiireetön vihtominen alentaa myös verenpainetta.

Enintään muutaman viikon ikäisiä lehtiä voi käyttää salaateissa ja keitoissa.

KOIVUNLEHTEÄ TAI SIITÄ VALMISTETTUJA TUOTTEITA VOIT TILATA SUORAAN RUOHONJUURESTA TAI HYVINVOINNIN.FI SIVUSTOILTA.

KÄYTTÖ


Lievästi puhdistava koivutee 

2 rkl tuoreita silputtuja koivun lehtiä, silmuja tai hiirenkorvia
2,5 dl kiehuvaa vettä

Kaadetaan vesi lehtien päälle, annetaan hautua kannen alla 10 minuuttia, siivilöidään. 

Nauti kulauksittain.

Juodaan 3 kupillista päivässä 14 päivän ajan.


Voimakkaasti puhdistava koivutee 

6 rkl tuoreita lehtiä, silmuja tai hiirenkorvia
2,5 dl kiehuvaa vettä

Haudutetaan kannen alla 10 minuuttia, siivilöidään ja juodaan hitain kulauksin.

Juodaan 3 kupillista päivässä seitsämän päivän ajan.


Verenpanetta alentava tee 

1 tl orapihlajaa
1 tl sitruunamelissaa
1 tl nokkosta
1 tl koivua
1 l kiehuvaa vettä

Laita yrtit astiaan ja kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna hautua 10 minuuttia, siivilöi ja anna jäähtyä.

Nauti teetä haaleana 3 erässä pitkin päivää.

Orapihlajalla on sydäntä vahvistava ja koivulla munuaisia tukeva vaikutus. 

Sitruunamelissa rauhoittaa sydäntä, kun taas nokkonen ja koivu lisäävät virtsaneritystä.


Koivujuoma 

2,5 dl koivunlehtiä
1 l vettä
hunajaa
sitruunamehua

Keitä lehtiä vedessä 10 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi ja sekoita joukkoon hieman hunajaa ja sitruunamehua.

Tarjoa kylmänä. Voi käyttää myös juomasekoituksissa.


Koivunlehtisalaatti 

koivunlehtiä
kaalia
selleriä
porkkanaa

Sekoita kulhoon yhtä paljon hienoksi silputtuja koivunlehtiä, hienoksi leikattua kaalia, raastettua selleriä ja porkkanaa.

Kastikkeeksi käy esim. omenatuoremehu tai laimennettu sitruunamehu.


Koivunlehtiuute 

1 dl koivunlehtiä, silmuja tai hiirenkorvia
1 dl vodkaa

Laita silmut puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada vodka päälle. Anna liota 2 viikkoa, jonka jälkeen siivilöi ja säilytä tiiviissä lasipullossa.

Nauti 1 tl uutetta sekoitettuna mukilliseen kiehuvaa vettä.

Irroittaa limaa,  lievittää vatsavaivoja ja sappikipuja.


Koivukylpy 

2 l kiehuvaa vettä
0,5 l tuoreita koivun lehtiä / (voi käyttää lisänä koivunsilmuja, hiirenkorvia)

Laita lehdet pesuvatiin ja kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna hautua 15 minuuttia. Valuta haudutettu vesi kylpyveden joukkoon ja laske päälle kylmää vettä, kunnes vesi on mieluisaa.

Istahda kylpyyn ja nauti. Jos haluat lisää tuoksua kylpyysi, niin ripottele veteen vielä tuoreita koivunlehtiä.

Koivukylpy kosteuttaa ihoa. Ohjetta voit käyttää myös hiushuuhteeksi.


Koivukuorinta 

1 dl tuoreita koivunsilmuja tai hiirenkorvia
5 dl hienoa merisuolaa
2 dl kasvisöljyä (esim. auringonkukka-, oliivi-, kookos-, manteliöljyä)
1 tl raastettu sitruunankuori
1 rkl hunajaa

Kaada kaikki aineet astiaan ja sekoita ne tehosekoittimella. Seoksen tulee olla hieman valuvaa, joten lisää tarvittaessa öljyä. Jaa seos pieniin puhtaisiin lasitölkkeihin.

Käytä kuorintaa suihkun kosteuttamalle iholle pesun jälkeen ja huuhtele lopuksi haalealla vedellä.

Voide säilyy hyvin viikkokausia.


Koivu- hunajanaamio 

2 dl hunajaa
1 dl tuoreita koivunlehtiä
1 dl koivun mahlaa

Sekoita hunaja, koivunlehdet ja mahla tehosekoittimessa soseeksi. Laita valmis naamio puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje tiiviisti.

Levitä kostealle iholle. Naamiota voi käyttää myös vartalovoiteeksi.

Anna naamion vaikuttaa 10 minuuttia ja huuhtele.

Koivunaamio virkistää ja kosteuttaa ihoa.


Koivushampoo 

2 dl koivunlehtiä
pullollinen vettä

Täytä puhdas, avarasuinen vesipullo vedellä ja koivunlehdillä. Sulje ja ravista, niin kauan kunnes koivun saponiinit alkavat vaahdota vedessä. Siivilöi.

Valele koivunvettä hiuksiin ja pese kuten normaalisti.

Shampoo jättää hiuksiin koivuisen tuoksun ja se parantaa hiusten kiiltoa.


Koivunlehtipipo päänsärkyyn 

Kastele hiukset kylmällä vedellä ja täytä puuvillapipo koivunlehdillä. Aseta pipo päähän.

Hellepäivinä käsittely taltuttaa myös alkavan päänsäryn.

Muista juoda vettä!

Koivuntuhkauute 

Koivuhalkoja poltetaan puhtaassa uunissa tai jollakin puhtaalla alustalla ja niistä syntynyt tuhka siivilöidään kiinteiden ainesten poistamiseksi. 

Sekoitetaan yksi kahvikupillinen uhkaa viiteen kahvikupilliseen vettä ja keitä 10- 15 minuuttia. Annetaan jäähtyä, jotta sakka valuu pohjaan.

Otetaan keitosta kaksi suurta ruokalusikallista kahvikuppiin ja täytetään kuppi vedellä.

Juo laimentamaton uutetta 3 kertaa päivässä.


Mahlan juoksuttaminen 

Koivun rungon tyveen porataan yläviistoon n. 5 cm läpimittainen reikä, johon laitetaan reiän kokoinen puhdas muoviputki. Putken toinen pää johdatetaan kannella peitettyyn puhtaaseen muoviämpäriin. Muoviämpäri kannattaa suojata hyvin, sillä sinne voi hyvin äkkiä eksyä makean nälkäisiä muurahaisia.

Kun mahla on saatu juoksutettua, puussa oleva reikä puhdistetaan ja se suljetaan puutapilla.

Järkevintä on juoksuttaa mahlaa puista, jotka ovat saaneet kaatotuomion. 

Suuresta koivusta voi saada viikon aikana mahlaa yli 50 l.

Muistathan, että mahlanottoon tarvitaan maanomistajan lupa!

Mahla säilyy noin 2- 5 vrk jääkaapissa, jonka jälkeen se alkaa käydä simaa muistuttavaksi juomaksi. 

Mahlan säilyvyyttä voidaan parantaa esimerkiksi kuumentamalla se lähelle kiehumispistettä ja pullottamalla se kuumana puhtaisiin pulloihin.

Pakastaessa mahla säilyy hyvin, eikä sen maku muutu juuri lainkaan.

Mahlaa voidaan käyttää veden sijasta missä tahansa ruoanlaitossa esimerkiksi pullien tai sämpylöiden leipomisessa. Sitä voi käyttää myös viininvalmistuksessa.


Mahlasiirappi 

Kaada haluttu määrä mahlaa kattilaan ja sekoita sitä niin kauan, kunnes se sakenee.

Purkita puhtaisiin lasipurkkeihin.

Mahlasiirappi on hyvä säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa.


Minttumahla

1 l mahlaa
vähän vajaa teelusikallinen kuivattua minttua
1,25 g sitruunahappoa
hunajaa maun mukaan

Mahla kiehautetaan, jonka jälkeen lämpimään mahlaan lisätään kuivattu minttu, sitruunahappo ja hunaja.

Purkita puhtaisiin tiiviskantisiin lasipurkkeihin.



VAROITUKSIA:

Koivunlehtiä ei pidä käyttää sydän- tai munuaissairaudesta johtuvan turvotuksen yhteydessä.

Koivun siitepöly, lehtien sisältämä salisylaatti ja mahla voivat aiheuttaa allergisia reaktioita.

Diabeetikoille runsas lehtien nauttiminen voi aiheuttaa liian nopeaa verensokerin alenemista.

MAITOHORSMA

Maitohorsma

Maitohorsman lehdissä on runsaasti mm. ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, valkuaisaineita, C- ja A vitamiinia ja karoteenia.
Maitohorsman kukat ja pitkät juuret sisältävät myös steroleja.

Maitohorsma lisää vastustuskykyä, edistää nesteen poistumista elimistössä, torjuu tulehduksia niin suussa kuin myös ruoansulatuskanavassa. Aikoinaan maitohorsman lehdillä ja kukilla ja myös juurikeitteellä on hoidettu vatsatauteja ja mahahaavaa.

Maitohorsman kaikkia osia voi syödä, tosin juuret eivät ole kovin maukkaita eivätkä helppokäyttöisiä, sillä nuoret tuoreet juuret sisältävät parkkiaineita. Juuret kerätään varhain keväällä tai myöhään syksyllä ja ennen käyttöä ne kuivataan ja jauhetaan jauhoksi. Jauhoja voi lisätä taikinoihin, kuten leipä- ja sämpylätaikinaan, puuroihin, muhennoksiin ja voi jauhoa käyttää myös kahvin korvikkeenakin.

Maitohorsman nuoria versoja voidaan käyttää mm. parsan tavoin keitettynä. Versot sopivat myös salaatteihin, wokkeihin, kiusauksiin ja teehen.

Versot ovat makeita ja ne ovat parhaimmillaan silloin, kun niiden korkeus on 10- 20 cm.

Lehdistä saa maistuvaa teetä joko tuoreena tai kuivattuna. Lehdet kerätään nuorina ennen kukintaa. Lehtien hiostaminen ennen kuivaamista vahvistaa kasvin aromia.

Nuorista lehdistä tehty silppu antaa vaihtelua salaatteihin, niitä voi lisätä voileipiin, muhennoksiin, keittoihin, pannukakkutaikinoihin, leipätaikinoihin ja munakkaisiin.

Kuivattu horsma sopii makeisiin jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Kokeile sitä etenkin mansikkajälkiruokiin.

Vanhemmiten lehdistä tulee kitkeriä ja sitkeitä.

Myös maitohorsman kukkia voi käyttää esim. salaatteihin, hyytelöihin, täytekakkujen ja voileipäkakkujen koristeena. Kukista voi tehdä teetä, simaata ja viiniä. 

Kukkia voi pakastaa jääpalapussissa, jolloin ne tuovat mukavaa väriä esim. juomasekoituksiin.

Horsman lehtiä voi myös kerätä, pyöritellä lehdet palloksi ja laittaa ne puhtaaseen lasipurkkiin vuorokaudeksi niin, että ne hieman nahistuvat. Tämän jälkeen lehdet kuivataan nopeasti, jotta ne eivät pääse homehtumaan. Näin voit säilöä lehtiä myös talven varalle.

Nupulliset kukkatertut voi kiehauttaa niin ikään ruoaksi.

BEETAKAROTEENIA OMENAVIINIETIKASTA:

• Omenaviinietikka

MAITOHORMAA TAI SIITÄ VALMISTETUJA TUOTTEITA VOIT TILATA SUORAAN RUOHONJUURESTA TAI HYVINVOINNIN.FI SIVUISTOILTA.

KÄYTTÖ


Maitohorsmatee 

4 tl tuoreita maitohorsman lehtiä/ ja kukkia tai
2 tl kuivattua, murskattua maitohorsmaa
2,5 dl kiehuvaa vettä

Kaada kiehuva vesi yrttien päälle ja anna hautua kannen alla 5- 10 minuuttia, jonka jälkeen siivilöi ja nauti hitain kulauksin.

Voit maustaa teen hunajalla, koristeeksi voit laittaa horsman kukkia.

Voit myös tehdä teetä kerralla runsaamman erän, laittaa sen jääkaappiin ja nauttia sitä kylmänä. Tee maustuu säilytyksessä ja siihen tulee maukas maku.

Käytä esim. vastustuskyvyn lisäämiseen tai nesteenpoistoon elimistössä.


Horsmakukkamehu 

2 l horsmankukkia
1/2 dl sitruunamehua
300- 500 g sokeria
5 dl vettä

Huuhtele kukat tai liota niitä haaleassa vedessä hyönteisten poistamiseksi. Siivilöi vesi pois.

Laita kukat ja vesi kattilaan ja lisää sitruunamehu kukkien sekaan.

Keitä miedolla lämmöllä 10- 15 minuuttia, kunnes väri on liuennut veteen.

Siivilöi tämän jälkeen kukat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan. 

Lisää sokeri ja keitä miedolla lämmöllä sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut kokonaan mehuun.

Kuori pinnalle kertynyt vaahto pois.

Pullota mehu kuumana puhtaisiin lasipulloihin ja sulje pullot ennen mehun jäähtymistä.

Anna mehun jäähtyä kokonaan ennen kuin siirrät sen viileään.

Mehu säilyy avaamattomassa pullossa jopa vuoden verran, avattu mehu säilyy noin viikon verran.

Laimenna mehua kylmällä vedellä maun mukaan.


Horsmankukkasima 

3 l vettä
4 dl sokeria
1 sitruunan mehu puristettuna tai kuoren raastetta
horsmankukkia vähintään 20 kukintoa
murunen tuoretta hiivaa tai 1/5 teelusikallista kuivahiivaa

Irroita kukinnoista kukat siten, ettei kukan kantoja pääse mukaan niiden kitkerän makunsa vuoksi.

Kukat ja sokeri laitetaan astiaan. Puolet vedestä kuumennetaan kiehuvaksi, jonka jälkeen se kaadetaan kukkien ja sokerin päälle niin että sokeri liukenee veteen.

Lisää loput vedestä kylmänä ja odottele, että seos on haaleaa. Lisää sitruuna ja hiiva ja anna juoman tekeytyä vuorokauden ajan.

Siivilöi sima ja pullota puhtaisiin pulloihin. Lisää pulloihin teelusikallinen sokeria ja halutessasi muutama rusina.

Sulje pullot tiiviisti ja jätä käymään viikoksi viileään paikkaan.

Tarjoile kylmänä. Voit halutessasi lisätä juomaan mintun murskattuja lehtiä.


Keitetyt maitohorsman versot 

Kerää alkukesän ensimmäisiä maitohorsman versoja haluttu määrä.

Huuhtele versot ja keitä niitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä.

Tarjoa esim. Bernaise- tai Hollandaisekastikkeen kera.

Maitohorsman versoja ruskistetulla voisulalla 

40 kpl nuoria versoja

100 g voita

2 valkosipulin kynttä

1 murskattu laakerinlehti

tuoretta tinjamia 

1 puristetun sitruunan mehu

Laita kattilaan voi, valkosipuli ja yrtit. Anna kiehua niin kauan, että kaikki neste on haihtunut (voin maitohera alkaa ruskistua). Kun aines on pähkinänruskean väristä, lisätään joukkoon sitruunanmehu.

Sekoita hyvin ja anna voin maustua vielä 5 minuuttia.

Siivilöi mausteet pois siten, että ruskea maitohera jää joukkoon (ei liian tiheällä siivilällä).

Keitä maitohorsman versoja 5 minuuttia merisuolalla maustetussa vedessä, jonka jälkeen valuta ne ja pyöräytä kulhossa/ pannulla ruskistetun voisulan kera.

Maukasta vaikka leivän päällä.

Horsmauute 

1 l horsmankukintoja

7 dl vodkaa

Kaada yrttiaines puhtaaseen, tiiviiseen lasipurkkiin ja peitä se alkoholilla. 

Sulje kansi tiiviisti ja anna sen tekeytyä ikkunalaudalla auringonpaisteessa kaksi viikkoa. Kääntele tänä aikana purkkia kerran päivässä. 

Siivilöi kahden viikon jälkeen horsmat alkoholista ja pullota puhtaisiin lasipulloihin.

Ota tarvittaessa 15- 30 tippaa tarvittaessa esim. suun alueen tulehduksien hoitoon. 

Horsmankukkasiirappi 

1l horsmankukkia

1/2 dl sitruunamehua

4 dl vettä

300 g sokeria

Huuhtele kukat tai liota niitä haaleassa vedessä hyönteisten poistumiseksi. Siivilöi vesi pois ja laita kukat kattilaan veden kanssa. 

Lisää sitruunan mehu kukkien sekaan ja keitä horsmia miedolla lämmöllä 10- 15 minuuttia kannen alla peitettynä. Tässä ajassa horsmien väri liukenee veteen.

Siivilöi kukat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan. Lisää sokeri, hämmentele seosta ja jatka miedolla lämmöllä keittämistä, kunnes sokeri on liuennut.

Kuori pinnalta siihen muodostunut vaahto pois, pullota siirappi kuumana puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje kansi siirapin ollessa kuumaa. Anna jäähtyä.

Ota tarvittaessa 1 tl siirappia esim. suun alueen tulehduksen hoitoon.

Säilytä valolta suojattuna, viileässä. 

Avattu horsmasiirappi säilyy noin kaksi kuukautta.

Horsmankukkajäätelö 

3 dl vispikermaa

2 kananmunaa

1/2 dl horsmasiirappia

1/2 dl sokeria

pieni ripaus merisuolaa

Vispaa kerma isossa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Varo juoksettumista

Riko munat toiseen kulhoon, lisää sokeri ja merisuola ja vispaa ne kuohkeaksi vaalean keltaiseksi vaahdoksi. 

Lisää vispattu kerma munavaahdon joukkoon ja sekoita nämä varovasti keskenään. Lisää vielä horsmasiirappi joukkoon varovasti sekoitellen. Katso siirappiohje aimmasta.

Kaada seos pakasteastiaan tai -rasiaan, siirrä pakastimeen ja jäädytä seuraavaan päivään saakka. 

Sekoittele jäätelöseosta pakastimeen laittamisen jälkeen tunnin välein 2- 3 kertaa tai pyöritä seosta jäätelökoneella.

Anna jäätelön pehmitä huoneenlämmössä noin 15 minuuttia ennen tarjoilua. Pyörittele palloiksi tai lusikoi se jäätelömaljoihin. 

Koristele horsman kukilla.

Horsma- kurkkusalaatti 

1 kurkku

2 dl maustamatonta jogurttia

2 dl horsman nuoria versoja

1- 2 tl koivunlehtiä hienonnettuna

suolaa

Kuori kurkku, viipaloi se ja mausta suolalla.

Sekoita jogurtti, kurkku, hienoksi hakatut horsman kevätversot ja koivunlehdet keskenään.

Anna maustua hetken aikaa jääkaapissa ja nauti.

OSMANKÄÄMI

Osmankäämi

Erityisesti talven juurakot sisältävät paljon hiilihydraattia, valkuais- ja kivennäisaineita, joten ne ovat perunaa runsasravinteisempaa energianlähteitä. Loppukesästä sokerit siirtyvät juuristoon ja osmankäämeissä onkin 5- 6 kertainen märä tärkkelystä perunaan nähden.

Osmankäämi on hyvä A- ja C- vitamiinin, hiilihydraatin sekä potassiumin ja fosforin lähde.

Katkaise osmankäämin varsi läheltä maanpintaa, kuori muutama uloin kerros pois ja huuhtele hyvin. Varsi muistuttaa purjoa.

Osmankäämin noin 20- 30 cm mittaiset aikaiset kevätversot ovat kokonaan syötäviä, mutta tästä suurempaa kasvia on kuorittava, sillä pidempään kasvaneet osat muuttuvat sitkeän kuituisiksi, jotta kasvin valkoinen pehmeä sisäosa paljastuisi.

Nuoret versot ovat herkullisia salaateissa, padoissa, keitoissa ja muhennoksissa. Puhdistettuja versoja voidaan käyttää myös siltäänsä. Niistä puraistaan pala, jota pureskellaan, imetään, pureskellaan ja imetään ja lopulta kuitujen jäännökset sylkäistään pois.

Osmankäämin puhdistetut juurakot voi käyttää perunan tavoin keitettynä muutaman senttimetrin leikattuina paloina esim. keittoihin, patoihin ja muhennoksiin, tai ne voi kuivata ja jauhaa ja käyttää lämpimiin ruokiin, puuroihin sekä leipä- ja sämpyläjauhojen lisänä.

Osmankäämin lehdistä katkaistaessa valuvan öljymäisen geelin voi käyttää aloveran tavoin ihonhoitoon.

Vihreät emitähkät, jotka ovat lehtien piilossa, ovat maissin kaltaisia ja ne kelpaavat keitettynä ruoaksi. Hedetähkien runsas siitepöly kelpaa niin ikään ruokiin väriaineeksi ja valkuaisainepitoisuutta kasvattamaan.

KÄYTTÖ


Osmankäämi höyrytettynä 

Höyrytä haluttu määrä osmankäämin puhdistettua parsaosaa tilkassa vettä, mausta tilkalla öljyä ja sitruunan mehulla.

Sopii ruokien lisäkkeeksi parsan tapaan.


Osmankäämi keitettynä 

Katkaise versojen tyvet, keitä ne suolavedessä ja mausta voilla.

Käytä ruokien lisäkkeeksi parsan tapaan.


Osmankäämi- tomaattisalaatti 

1 keräsalaatti tai villivihanneksia
1- 2 osmankäämin vartta
2 tomaattia
öljyä ja pieni tilkka viinietikkaa

Pienennä salaatti.

Huuhtele ja leikkaa osmankäämin varret ohuiksi renkaiksi.

Leikkaa tomaatit ohuiksi lohkoiksi ja sekoita kaikki aineet sekaisin.